"Tällaisina aamuina, päivinä, viikkoina, jopa kuukausina kun minkäänlaiset pakkoajatukset eivät piinaa minua, olen onnellisimmillani. Ajatukseni virtaa vapaana kuin vuoripuro ja mieleni on kirkas kuin sen vesi. Loputtomien assosiaatioiden sivuhaarat valuvat mielikuvitukseni mereen, josta poimin simpukoita, kummallisia kiviä, levää joka on kuin merenneidon tukkaa. En tiedä kauniimpaa vapautta kuin mieleni vapaa virtaus."
Kirjoitin näin samana aamuna kun otin kuvan vuoripurosta Kyproksella Marathasan laaksossa tammikuussa 2020. Olin matkustanut sinne toipumaan masennusjaksosta, johon liittyi myös pakko-oireisen häiriöni nopea pahentuminen. Tila on verrattavissa tulehdustilaan, joka ilmenee elimistön sijaan mielessä ja sielussa. Oon syönyt lääkettä pakko-oireisiini 16-vuotiaasta asti. Yksinolo, hiljaisuus, ärsykkeiden minimointi ja elämisen yksinkertaisuus vuorilla palautti toimintakykyni. Mini-kissa oli opettajani ja hoitajani; hoitamalla Miniä opettelin hoitamaan paremmin itseäni. Tää kuva muistuttaa mua yhestä elämäni ihmeellisimmästä ja hoitavimmasta vajaasta 2 kuukaudesta vuorten sylissä.
Virran henki
printti valokuvasta
53,4cm x 30cm.
